Ensiksi oli Runokukko Riekuu, joka seikkaili samannimisessä näytelmässä, ainakin Kuusankoksen Teatterissa ja Riihimäen nuorisoteatterissa, ja varmaan jossakin muuallakin.

Kun Runokukko Riekuu muokkaantui kirjaksi, Riekuun managerina oli silloinen koirani, Hovawart, Riina. Käsikirjoitus jäi pöytälaatikkoon ja hautautui muiden kiireiden alle. Kustantaja kaipasi runoihin lisää terävyyttä.

Aika kului, ja aika jätti myös Riinan. Tilalle tuli Lapinkoira Otta, joka vuorostaan päivitettiin käsikirjoitukseen Riekuun manageriksi. Otto eli 14 vuotta, mutta kirja ei vaan valmistunut. Oton tuhkauurna haudattiin pihakuusen alle. Kirjalta puuttui kuvittaja, ja nyt myös kustantaja.

Oton tilalle tuli Patu-beagle. Runokukko sai vilkkaasta koirasta vauhtia ja muuttui Räppikukko Riekuuksi. Ja sitten löytyi kuvittajakin, maanmainio Suvi Kari, joka kuvitti taidokkaasti myös kirjan kannen, ja teki taitonkin.

Vihdoin Räppikukko Riekuu pääsi maailmalle, ja astelee nyt rohkein kukonsydämin, ja lyhyin mutta määrätietoisin askelin verkkokauppoihin ja kirjastoihin. Toivon mukaan myös lasten sydämiin. Sen on Riekuu ansainnut, vuosikymmenien odotuksen jälkeen. Ja sen ovat ansainneet myös lapset!

Kun lähtee räpin laulun tahtiin/ ja uhraa kaiken taiteen mahtiin/ saa raekuurot kylmät turkkiin/ leipä homeinen jää jätepurkkiin/ en koskaan vaihtais vapauttani rahaan/ kylmään pisnekseen ja kaikkeen pahaan. (Riekuu)